Raclette on sveitsiläinen täysrasvainen juusto, mutta myös ruokalaji. Raclette juontaa juurensa sveitsiläisten karjapaimenien luokse. Iltanuotiolla he sulattivat juustoa ja kaapivat sulaneen juuston leivän päälle. Aikojen saatossa raclette on saanut nykyisen muotonsa ja raclettea voi valmistaa kotikeittiössä raclettegrillillä.
Kovin sveitsiläistä meillä ei itse tarjottava ollut, hillosipulit ja suolakurkut puuttuivat, mutta tilalla oli paljon paljon muuta loistavaa paistettavaa. Raclette onkin siitä loistavaa syötävää että ruuan saa koota täysin omien mieltymyksiensä mukaan. Raclettejuusto on herkullista, mutta herkemmän sen tuoksu voi säikäyttää. Mieheni oli varannut voimakkaan raclettejuuston kaveriksi rasvaista kolmen maidon juustoa ja chiligoudaa. Hyviä juustoja nekin raclettepannulla tiristymään. Mitä rasvaisempaa, sen parempaa.
Raclettepöydästämme löytyi seuraavia herkkuja:
alla lautasella vasemmalta oikealle: schwarzwaldin kinkkua, chorizoa ja Tapolan Tulikeppejä
kesäkurpitsaa ja munakoisoa
rouskuvaa vihersalaattia
kirsikkatomaatti-basilikasalsaa
Naudanpaistia ohuina siivuina ja lihan kanssa korealaisvaikutteista bulgogikastiketta.
Sulaneet juustot oli kiva kipata uunissa kypsennettyjen ja kanaliemessä uineiden perunoiden päälle.
Kyytipoikana tarjoiltiin valmistamaani valkosipulipatonkia. Ruoka oli herkullista ja sitä oli todellakin riittävästi! Jos grilliä ei tänä talvena viritetä syystä tai toisesta uudelleen, kesällä se voisi toimittaa ulkosalla grillin virkaa vaikkapa pienissä kesäjuhlissa.
Jälkiruokahan menee tunnetusti (ainakin meillä rouvasystävän kanssa) eri massuun, niin silti jälkiruokaakin mahtui perään kunnioitettava kulhollinen. Tästä jälkkäristä lisää myöhemmin! Ja niin masut pullollaan herrasväki kaasutteli kaupungille katsomaan ilotulituksia.
Kiitos menneestä vuodesta lukijoille, kommentoijille, blogikollegoille ja ystäville! Herkkua vuotta 2014!
