Täydellisen patongin salaisuus

Siskoni oli piilottanut pukinkonttiin patonkipellin! Jau! Olinko hiukan mielissään! Tämän taikinan ohje riittää loistavasti kolmeen patonkiin ja näin ollen myös yhdelle patonkipellille.

Uudenvuodenpöytään valmistin valkosipulipatonkeja. Tämä ohje on mahtava. Leivän koostumus on sopivan sitkeä, kuohkea ja patonki pinnalta myös ihana rapea.


- - - - - - - - - - - - -

Tarvitset:


5 dl kädenlämpöistä vettä
1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
3 rkl öljyä
n. 11-12 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja

väliin
n. 200 g voita
ripaus sormisuolaa
3-4 valkosipulikynttä

voiteluun
1 keltuainen, loraus vettä


Lämmitä uuni 225 asteeseen. Nosta voi pehmenemään huoneen lämpöön.

Mittaa kädenlämpöinen vesi kulhoon ja sekoita joukkoon kuivahiiva, sokeri ja suola. Anna liueta hyvin. Lisää joukkoon 2 dl jauhoja ja sekoita hyvin. Peitä kulho leivinliinalla ja anna taikinajuuren kuplia 10-15 min.

Sekoita juuri kerran varovasti ja ala lisätä jauhoja. Lisää lopuksi öljy. Vaivaa taikinaa kunnes taikina irtoaa sormista ja kulhon reunoilta. Taikina saa olla mieluummin pehmeää kuin liian tiivistä tai kovaa.

Anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla reilu tunti. Ota taikina hyvin jauhotetun työtason päälle ja jaa taikina kolmeen osaan. Kauli taikinapalat soikeiksi levyiksi. Raasta tai purista valkosipulin kynnet pehmeän voin joukkoon ja mausta hyvällä suolalla, sekoita.

Levitä valkosipulivoita ohuelti kaulitun taikinan päälle. Rullaa taikina löysähkölle rullalle. Suihkauta patonkipellille vuokasprayta (tai pyyhkäise oliiviöljyllä). Patongit valmistuvat hyvin myös leivinpaperin päällä. Nosta rullatut patongit levylle. Anna leipien kohta puoli tuntia liinan alla.

Voitele kohonneet leivät keltuais-vesiseoksella. Tee terävällä veitsellä patonkien pintaan muutamia viiltoja.

Paista 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Patonki saa kauniin kultaisen värin ja on parhaimmillaan uunikuumana.

Vaniljajäätelöä kookoskeksimurun ja kirpeän limekastikkeen kera

Racletteillallisen päätti simppeli jälkiruoka. Vaniljajäätelö voi olla tylsää, mutta sitä saa tuunattua monella eri tavalla mieleisekseen. Juuri koskaan en syö vaniljajäätelöäni sellaisenaan. Aina kuppiin eksyy kaveriksi kuningararhilloa, marjoja, pipareita tai muita keksejä.

Karibialainen fiilis ikäänkuin salaa hiippaili jälkkäriin kookoksen ja limenmaun muodossa. Ja miten hyvin jäätelössä toimikaan rapean makea kookoskeksimuru ja limetinmehusta keitetty superkirpeä kastike.


- - - - - - - - - - - -


Tarvitset:

Kookoskeksimuru
100 g voita
n. 2 dl vehnäjauhoja
n. 1 dl kookoshiutaletta
½ dl sokeria
ripaus suolaa

Nosta voi pehmenemään huoneenlämpöön. Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Nypi vehnäjauho, kookoshiutale, sokeri ja suola voin joukkoon. Laita vehnäjauhoa sen verran, että muruseos ei jää voisen kosteaksi, mutta ei jauhoisen kuivaksikaan. Kun sormillasi nipistät taikinamurua, taikina jää muotoonsa.

Jätä muruseokseen isompia sattumia. Paahda kookoskeksimurua leivinpaperin päällä uunin ylätasolla. Seuraa murun kypsymistä, siirtele ja kääntele muruseosta paiston aikana.

Kookoskeksimuru on valmista, kun se on kauniin kullan väristä. Jäähdytä keksimuru ja pakkaa tiiviiseen rasiaan.


Kirpeä limekastike
4 limetin mehu
½ dl vettä
1 rkl glukoosisiirappia
1 rkl (tai enemmän) sokeria
hyppysellinen limetin raastettua kuorta

Mittaa aineet limenkuoriraastetta lukuunottamatta kattilaan ja anna kiehua sopivan miedolla lämmöllä. Anna mehun keittyä kasaan kunnes se on noin puolet sen alkuperäisestä määrästä. Lisää lopuksi raastettu lime.

Kaada valmis siirappi jäähtymään lasiin. Limesiirapin väriä voi tehostaa tipalla vihreää elintarvikeväriä.

Voit valmistaa siirappia myös sitruunoista, veriappelsiineista tai greipistä.

Uuden vuoden vastaanottoa raclettegrillin äärellä

Raclettegrilli nostettiin kaapista liian pitkän tauon jälkeen tositoimiin. Ja mikä olisi parempi tilaisuus, kuin uuden vuoden vastaanotto ystävien kera!

Raclette on sveitsiläinen täysrasvainen juusto, mutta myös ruokalaji. Raclette juontaa juurensa sveitsiläisten karjapaimenien luokse. Iltanuotiolla he sulattivat juustoa ja kaapivat sulaneen juuston leivän päälle. Aikojen saatossa raclette on saanut nykyisen muotonsa ja raclettea voi valmistaa kotikeittiössä raclettegrillillä.

Kovin sveitsiläistä meillä ei itse tarjottava ollut, hillosipulit ja suolakurkut puuttuivat, mutta tilalla oli paljon paljon muuta loistavaa paistettavaa. Raclette onkin siitä loistavaa syötävää että ruuan saa koota täysin omien mieltymyksiensä mukaan. Raclettejuusto on herkullista, mutta herkemmän sen tuoksu voi säikäyttää. Mieheni oli varannut voimakkaan raclettejuuston kaveriksi rasvaista kolmen maidon juustoa ja chiligoudaa. Hyviä juustoja nekin raclettepannulla tiristymään. Mitä rasvaisempaa, sen parempaa.

Raclettepöydästämme löytyi seuraavia herkkuja:
alla lautasella vasemmalta oikealle: schwarzwaldin kinkkua, chorizoa ja Tapolan Tulikeppejä
kesäkurpitsaa ja munakoisoa
rouskuvaa vihersalaattia
kirsikkatomaatti-basilikasalsaa

Naudanpaistia ohuina siivuina ja lihan kanssa korealaisvaikutteista bulgogikastiketta.

Sulaneet juustot oli kiva kipata uunissa kypsennettyjen ja kanaliemessä uineiden perunoiden päälle.

Kyytipoikana tarjoiltiin valmistamaani valkosipulipatonkia. Ruoka oli herkullista ja sitä oli todellakin riittävästi! Jos grilliä ei tänä talvena viritetä syystä tai toisesta uudelleen, kesällä se voisi toimittaa ulkosalla grillin virkaa vaikkapa pienissä kesäjuhlissa.

Jälkiruokahan menee tunnetusti (ainakin meillä rouvasystävän kanssa) eri massuun, niin silti jälkiruokaakin mahtui perään kunnioitettava kulhollinen. Tästä jälkkäristä lisää myöhemmin! Ja niin masut pullollaan herrasväki kaasutteli kaupungille katsomaan ilotulituksia.

Kiitos menneestä vuodesta lukijoille, kommentoijille, blogikollegoille ja ystäville! Herkkua vuotta 2014!